Rodusta ja terveydestäTiibetinmastiffi on ikivanha, myyttien verhoama rotu, jonka tehtävänä on ollut suojella laumaansa. Vielä tänäkin päivänä rotua käytetään alkuperäisessä tehtävässä Himalajan vuoristossa. Nimi tiibetinmastiffi on sinänsä harhaanjohtava (kuten muillakin tiibettiläisillä roduilla), oikeampi nimi olisi Tiibetin vuoristokoira. Koiran on kyettävä liikkumaan ketterästi vuoristossa. Rotumääritelmän mukaisia vakavia virheitä ovat mm. riippuvat huulet ja liioiteltu kaulanahka ja näihin seikkoihin onkin syytä kiinnittää huomiota jalostuksessa. Tiibetinmastiffi ei kuolaa, jos huulet eivät ole liian löysät. ”Kuolajojot” kuuluvat muille roduille, mm. pyreneittenmastiffeille. BBC:n dokumentti koirien jalostuksesta on hyvin silmiä avaava, vaikkei siinä tiibetinmastiffista puhutakaan. Dokumentti löytyy youtubesta osina, nimellä BBC Pedigree Dogs Exposed. Tiibetinmastiffien geenipooli on melko suppea. Tästä syystä uusintayhdistelmiä ei ole mitään syytä tehdä ja jalostuksessa tulisi pyrkiä geenipoolin laajentamiseen. Tähän on aivan erinomaiset mahdollisuudet, koska koiria on vielä olemassa alkuperäisillä alueilla. Tiibetinmastiffi tarvitsee oman aidatun pihan vartioitavakseen! Kerrostaloon rotu ei sovi, koska siellä koira ei voi tehdä sitä, mikä sen käyttötarkoitus on, eli vartioida.
TERVEYS Tiibetinmastiffi on melko terve rotu, joskin myös sairauksiakin on. Lonkkaniveldysplasia Lonkat arvostellaan asteikolla A-E, A:n ollessa paras ja E:n huonoin. Kirjaimiin ei pidä kuitenkaan tuijottaa liikaa, niin kauan kuin lonkat eivät oireile, ne eivät myöskään ole sairaat, oli kirjain sitten mikä hyvänsä. Pelkät vanhempien lonkat eivät myöskään kerro mitään, vaan jotta voidaan paremmin arvioida mahdollisten jälkeläisten lonkkien tuloksia, on sukua katseltava pidemmälle. Parhaimman tuloksen saa laskemalla lonkkaindeksin. Lonkista vain osa tulee perimän kautta, perimän lisäksi siihen vaikuttaa kasvuiän ruokinta sekä liikunta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei huonot lonkat koiraa hautaan vie. Esimerkkinä tästä on Möykky, jonka lonkat ovat D/E ja molemmissa lonkissa asteen 2 arthrosis. Ensimmäisen ja ainoan kerran jouduin antamaan Möykylle kipulääkettä lonkkien takia hänen ollessa 9-vuotias. Ja silloinkin siksi, että se ei päässyt hyppäämään sohvalle.
Kyynärniveldysplasia Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 2/3 osaa on etuosalla. On huomioitava, että jo 1. asteen muutos tarkoittaa sitä, että koiralla on kyynärnivelen kasvuhäiriö ja siitä johtuvia nivelrikkomuutoksia. Onneksi lisäys PEVISAan astui voimaan 1.1.2012 ja kaikkien jalostukseen käytettävien koirien kyynärät on kuvattava.
Silmäsairaudet Kerran annettu lausunto jostain silmäsairaudesta on voimassa IKUISESTI, ellei sitä erikseen kennelliiton silmäpaneelissa kumota. Sitä ei siis kumoa mahdollisesti myöhemmin saatava ok lausunto, joka on mahdollista saada silmien operoinnin myötä tai koska vaiva voi väliaikaisesti hävitä (distichiasis, ripset voivat tippua itsekseen). Entropium eli silmäluomen sisäänpäin kääntyminen. Entropian periytymismekanismia ei tunnetta, mutta se on todennäköisesti polygeenisesti periytyvä, jolloin siihen vaikuttaa pään muoto ym. Entropia hoidetaan leikkauksella. Ektropium eli silmäluomen ulospäin kiertyminen. Tässäkin, kuten entropiumissa, hoitomuotona on leikkaus. Distichiasis eli ylimääräisiä ripsiä. Ylimääräisiä ripsiä voi olla yksi tai kaksi, jotka eivät vaikuta koiran elämään mitenkään. Jos ylimääräiset ripset vaivaavat tai niitä on runsaasti, ne voidaan poistaa. Kirsikkasilmä eli vilkkuluomen rauhasen esiinluiskahdus. Rauhasen esiintulon mahdollistaa sidekiinnikkeiden heikkous. Rauhanen voidaan laittaa paikalleen paikallispuudutuksessa, mutta usein se silloin pulpahtaa uudelleen esiin (jopa samana päivänä). Kirurginen hoito on paras tapa hoitaa sairaus. Katarakta eli harmaakaihi. Katarakta sumentaa silmän linssin joko kokonaan tai osin. Kaihi voi olla joko perinnöllinen tai ei perinnöllinen. ...jatkuu...joskus... Listaus rodussa esiintyneistä silmäsairauksista vuosina 2003-2013 Epilepsia Rodussamme on epilepsiakoiria, Suomessa ja ulkomailla. Valitettavasti tietoa on melko vaikea saada, etenkään pentua etsivän. Netistä kuitenkin löytyy joitakin koiria, joilla epilepsia on todettu, sekä sairaskertomuksia, ainakin saksaksi. Tällä hetkellä ongelma on verrattain pieni, ja epilepsiakoiria vähän. Joten mihinkään ylihysterisointiin ei ole tarvetta. Suotavaa on, että jokainen ihan "tavan kotikoirankin" omistaja ilmoittaa kuitenkin sairasvasta koirastaan yhdistyksen jalostustoimikunnalle, jotta kaikki tapaukset saadaan kirjattua. ...sairaudet jatkuu... jossain vaiheessa... Lopuksi omia mietteitäni Täydellistä koiraa ei ole olemassakaan, jossain on aina jotain sanomista. Se voi olla ulkonäössä, luonteessa tai terveydessä. Ja ihan viimeistään sukutaulusta löytyy joku ei toivottava koira. Sairauksia ja muita ongelmia ilmenee aina, täysin niitä ei voi välttää kukaan, joka kasvattaa edes muutaman pentueen. Ongelma voi olla hyvin pieni, koiraa haittaamaton, esimerkiksi jonkun pikkuhampaan puuttuminen, pieni napatyrä jne. Tai ulkoinen ei terveydellinen vika, vaikkapa värivirhe. Omistajilleen nämä koirat ovat varmasti aivan yhtä rakkaita virheestä huolimatta, eivätkä monetkaan virheet vaikuta koiran arkipäiväiseen elämään millään tavoin. Nämä pienetkin virheet on kuitenkin hyvä saada kirjattua. Siksi on tärkeää, että terveyskyselyihin vastataan. Terveyskyselyihin voi vastata vaikkei olisikaan yhdistyksen jäsen. ...jatkuu jossain vaiheessa...
|