hilma maaliskuussaHilma, meidän oma söpöläinen :) Hilmalla on aina ollut erinomaisen upea luonne ja on vieläkin, eikä mistään uhmaiästä ole ollut tietoakaan. Hilma on selvästi ruvennut aikuistumisen myötä rauhoittumaan, ennen kun tarhan oven aukaisi sai hypätä pikavauhtia sivummalle kun Nestorin kanssa jyräsivät, mutta nykyään Nestori jyrää ja Hilma tulee sitten hiljakselleen. Tonttiakin vahditaan kovaäänisesti, etenkin illan hämärryttyä. Ja jos jotain "outoa" on, mennään pikavauhtia tarkistamaan tilanne. Hilmalla on aina ollut järki päässä, mutta parhaimpia osoituksia siitä on se, että Möykyn hyväksyi muitta mutkitta :) Myöskin meillä uutta kotia etsimässä olleen 3-vuotiaan hoffinartun kanssa tulivat toimeen. Metsälenkeillä pysytään edelleen vapaana ja kaikkien lenkkikavereiden kanssa tullaan hyvin toimeen. Hihnassa ollessa saatetaan välillä äristä muille koirille, mutta yleensä taas oltaisiin kovasti leikkimässä, leikkimäänhän sitä näyttelyihinkin mennään, ainakin jos Hilmalta kysytään. Vieraat ovat edelleen tervetulleita meidän kotona ollessamme ja lenkilläkin, silloin harvoin kun ihmisiä vastaan tulee, pitäisi kaikkiin päästä tutustumaan. Hilmaa ei ole yritetty mitenkään kouluttaa, se tuskin onnistuisikaan, mutta kolme "perus"käskyä toimii hyvin; ei, tänne (eripituisilla viiveillä, kinkkupalalla pari sekuntia :D) ja väistä. En kyllä edes muista koska olisi viimeksi ei-käskyä tarvinnut käyttää... Eikä väistä-käskykään ole kovassa käytössä ollut, yleensä väistää jo ennen kuin kerkeän mitään sanomaan, pelkkä katse riittää tässäkin...
|