Rakkauteni annoin,
rakkautesi sain,
viisauteni jaoin,
sulkea siis silmäni nyt voin."

"Mustakin on väri", korvaani kuiskasit,
kuinka surun alta tuon muistaisin.
Itkua, surua, kaipausta harmaata,
miten tunteita mustia väreiksi voi maalaata.

Mustassa pimeydessä tähtikin loistaa,
muistuttaen mitä yön tuulikin toistaa:
Mustakin on väri.

Mustanpuhuva sininen taivaalla hohtaa,
tumma joen vesikin kirkkaana vuolaa,
Silmäsi tummat, viisautta huokaa,
muistot nuo rakkaat, ikuisesti saan omistaa.

Silmiini katsoit ja mieleeni painoit,
värit sydämeeni, elämääni taioit.

©Saana Kokko