Siskokset - kuin samasta puusta veistetyt

Tai ehkei sittenkään. Ainut yhdistävä tekijä näillä kahdella on, että emä ja isä ovat samat. Siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin, lukuun ottamatta jotain pieniä yhtäläisyyksiä, kuten molempien tapaa käyttää elekieltä erinomaisesti.

Martta on, no Martta :D Välillä tuntuu, että sillä ei liiku mitään muuta korvien välissä kuin kova ilmavirta. Mutta kuinka kätevästi se avaakaan laukun, ottaa sieltä kameran lisäsalaman ja irrottaa siitä patterit… Kyllä siellä todellakin liikkuu muutakin. Valitettavasti kyllä salamakin sai kolhuja, niin taitava edes Martta ei ole, etteikö askarrellessa vähän vaurioituisi myös muutkin osat.

Toisinaan Martta ei vain tyydy askartelemaan, vaan myös tulee syötyä kaikenlaista… Tähän mennessä on kaikki läpi tulleet, eikä kuitenkaan mitään Martta-teräsvatsalle liian vaarallista ole sisuksiin päätynyt. Ne Martan pihalta syömät sienetkin taisivat olla vaarattomia. Marttaa on myös koitettu oksennuttaa hänen syötyään sopimatonta, Marttaan vaan ei mitkään suolapallot tehoa.

Esteri on melkoisen rauhallinen ja ennen kaikkea harkitsevainen, välillä jopa hieman laiskahko. Siinä missä ensimmäistä kertaa yläkertaan päästessään Martta on juossut koko yläkerran läpi, Esteri vasta katselee portaikon ikkunasta pihalle. Ehkä Martta ei vain kerennyt huomata koko ikkunaa :D

Martalla on huomattavasti suurempi vahtivietti, Esterin tyytyessä enemmänkin katselemaan muiden koiriemme räyhäämistä pellolla liikkuville metsän elukoille.

Myös jos vieras koira rähisee, Esteri mieluummin yrittää rauhoitella toista koiraa, Martta taasen kertoo mielipiteensä tuolle kukkoilijalle välittömästi. Martta-tädillehän ei kukkoilla, piste ja huutomerkki!

Omassa laumassa Martta taasen mieluummin mielistelee, jos joku vähänkin sattuu mulkaisemaan saatika murahtamaan. Silloin alkaa kieli käydä vimmatusti ja ”rourourou” raikaa.

Martta on kova tyttö juttelemaan, Esteri taasen tyytyy vain satunnaisiin ”rou-ou” ilmauksiin. Martan kanssa voi käydä keskusteluakin: ”Onko nälkä?”, ”Rou-ou-ou-ou-rou”. ”Mitä laitetaan?”, ”rou-ou-ou”. ”Ai jauhelihaa?”, ”Rou”.
Muutamat kerrat olemme koittaneet jutteluja kuvatakin, mutta aina ne loppuvat kuin seinään, kun ottaa kameran käteen. Ehkä joskus vielä onnistumme…