Hilma tuli meille Hyvinkäältä, kasvattaja Paula kangassalolta 11.4.

Autoilu ei Hilmalle maittanut alkuunkaan ja oksensikin matkalla.

Hilman kannoin sisään ja Nestori ja Sohvi tulivat heti katsomaan, että mitäs se mamma toi. Jos koira voisi puhua, olisi Hilma varmasti sanonut, että Yes, täällähän on kamuja, sen verran innokkaasti oli heti leikkiin ryhtymässä. Hieman täytyi intoa hillitä, kun kokoeroakin oli vielä sen verran paljon. Kissoihin olisi heti pitänyt päästä tutustumaan, mutta kissat olivat erimieltä. Iida katsoi olohuoneen ovelta ja häipyi, Mufasa tuli vähän lähemmäksi ja häipyi sitten sähisten paikalta. Zera sitten myöhemmmin sisään tullessaan kävi Hilmaa nuuhkasemassa, "ai, tällänen sitte tällä kertaa..."

Parin ensimmäisen päivän aikana tuli mietittyä, että kuuleeko koira ollenkaan. Huutelin ja huutelin, eikä edes päätään vaivautunut kääntämään äänen suuntaan. Olin kyllä tätä odottanut, mutta kuvittelin kuitenkin pennulla olevan jonkinlaista mielenkiintoa ääntä kohtaan. Oli kuitenkin vapaana, eikä mihinkään yrittänyt pihalta lähteä. Nyttemmin kuulo on jo normalisoitunut ja yleensä vaivaudutaan edes mammaan päin katsomaan ja melko hyvin tullaan jopa luokse, mitään kiirettä ei luoksetulon kanssa kuitenkaan pidetä.

Autoja Hilma kartteli pentuna, niin kyytiin menemistä eikä tienvarteenkaan kävelemään halunnut lähteä. Autoiluun totuttelimme hiljakselleen lyhkäsillä ajeluilla ja jo muutaman kerran jälkeen keksi, että autolla pääsee aina johonkin kivaan paikkaan. Nykyisin ei tarvitse kun auton ovi avata ja kaikki koirat juoksevat pikavauhtia kyytiin.

Hilma oli pentuna rakastunut traktoreihin. Kun pellollamme oli traktori hommissa, Hilma istui ja katseli lumoutuneena. Ei yrittänyt lähemmäksi mennä, istui vain parikymmentäkin minuuttiakin paikallaan katsellen.

Jo ensimmäisen päivän aikana oppi, että aina ulkoota sisään tullessa jäädään eteisen lipastolle odottamaan makupalaa. Muutoinkin on osoittautunut fiksuksi koiraksi. Terassille teimme laattapolun ja laitoimme koristekiviä reunoille. Siinä missä Nestori käveli aina miten sattuu sinne, Hilma käveli aina laattoja pitkin, eikä koskaan astunut koristekivien päälle.

Nestorin kanssa ovat olleet alusta lähtien bestiksiä. Vetoleikit ovat olleet näiden kahden lempipuuhaa. Alkuaikoina söivät aina omilta lautasiltaan lihapuolen ja sitten vaihtoivat lautasia sulassa sovussa, ellei ollut pitämässä huolta, että molemmat pysyvät omilla lautasillaan, toisen nappulat kun olivat paljon parempia kuin omat.

Hilma tulee kaikkien koirien kanssa toimeen, pientä ärinää voi joskus olla, mutta se loppuu kun pääsee paremmin tutustumaan. Hilma on myös ainut koiristamme joka päästää kissat syömään lautaseltaan.

Hilma on aina välillä vapaana tontillamme valvotusti ja metsälenkeillä on aina vapaana. Lenkeillä bestiksensä (pystiffi-Monan) kanssa häviävät toisinaan omille teilleen, mutta aina jossain matkan varrella niitä näkee, joten aika lähettyvillä pysyttelevät kuitenkin. Sen verran keskellä ei mitään koiria lenkkeilytetään etteivät sieltä ihan helpolla minnekään pääsisivätkään.